Work Text:
"Phoenix, mitä tämä on?" Edgeworth kysyi hämmennys äänensävyssään. Phoenix käänsi päänsä poikaystävänsä (miesystävänsä?) suuntaan. Edgeworth katsoi pöydällä seisovaa pientä lahjapussia. "Tuliaisesi Miles, et päässyt perhelomalle mukaan, niin päätin tuoda sulle jotain kivaa," Phoenix vastasi hyväntuulisesti ja nousi työpisteensä ääreltä ja asteli myöskin lahjapussin läheisyyteen. "Tuo äänensävy nostattaa epäilyksiä, mitä oikein toit sieltä pohjoisesta?" Edgeworth mutisi ja vei kätensä pussiin ja nosti sieltä yksinkertaisella etiketillä varustetun pikakahvipurkin. Edgeworthin happamuustasot nousivat pykälän. "Selitä," kuului vaatimus ja Phoenix virnisti. "Meidän ensimmäiset viralliset treffit viisi vuotta sitten, meidän piti mennä kaupungin fiineimpään kahvilaan. Myöhästyttiin meidän pöytävarauksesta-" "Koska sinä olit unohtanut mainita Trucyn esityksen olevan juuri samaan aikaan," Edgeworth lisäsi kireä vire huulillaan. Phoenix tunsi piston sydämessään. "Joo, mun takia myöhästyttiin varatusta ajasta ja lopulta päädyttiin Larryn taidelainaamon takahuoneeseen..." "...juomaan halpaa pikakahvia. Herran jestas Phoenix olet uskomaton," Edgeworthin äänessä ei ollut enää piston vivahdettakaan ja hänen suupielilleen ilmestyi jäykkää hymyn tynkää. " Kyllä sitä pitää muistaa jotenkin, pussissa on vielä toinen juttu," Phoenixin naamalla oli edelleen lempeän hölmö virne, odottava. Edgeworth huokaisi ja nosti pussista kaksi tikun varressa olevaa suklaasydäntä muovikääreissä. "Suklaasydämiä?" Phoenix lähti hakemaan kaksi kuppia ja laittoi vedenkeittimen päälle. Hän asteli pöydän ääreen kupit kädessään ja otti toisen suklaasydämen kumppaninsa kädestä ja avattuaan laski sen kuppiin. "Nyt, juodaan halpaa kaakaota," hän naurahti juoniva katse silmissään. Hämillään Edgeworth teki samoin. "Onko tällaiseen juhlallisuuteen erityisempää syytä?" kysyi Miles ja Phoenixin hymy paljasti jo vastauksen, kyllä, kyllä oli.
Vedenkeitin napsahti ja ilmoitti olevansa valmis. Veden kaadon jälkeen miehet istuutuivat pöydän ääreen ja hämmentelivät suklaasydäntä kupissa kunnes se alkoi sulaa kuuman veden joukkoon. Tämä varmasti maistuisi aika vetiseltä ja laimealta, mutta huonosti valmistetut virvokkeet olivat osa heidän rakentuvaa suhdettaan. Hetken kotoisan hiljaisuuden jälkeen, Phoenix katsoi Edgeworthia hymy kasvoillaan. Hänen poskiaan punotti. "Valehtelin, siellä on vielä jotain," hän sanoi hennosti. Edgeworth vei katseensa lahjapussin suuntaan ja kurkotti kätensä nostaakseen sieltä pienen rasian. Hän tarkasteli rasiaa hetken, kunnes lopulta avasi sen. Rasian sisuksissa komeili sormus...Steel Samurain kasvoilla varustettu muovisormus.
"Matka kuritti jonkun verran lompakkoa. Aion kyllä hankkia meille kunnon sormukset..." Phoenix naurahti vähän kankeasti kunnes suoristi itsensä ja katsoi Edgeworthin hämmentyneisiin kasvoihin lujasti. "Miles, rakkaani, kaikkeni, mennäänkö naimisiin?" sanat värisivät Phoenixin huulilla ja hänen kasvoistaan näkyi selkeästi hänen ajatuksensa. Hän yritti pitää itsensä kasassa. Edgeworth vain tuijotti, yritti sisäistää juuri kaiken. Usean vuoden ajan heidän suhteellaan ei ollut tasaista matkaa, mikään heidän elämässään ei ollut tasaista. Mutta nyt, nyt olisi se hetki. Edgeworthin ylähuuli alkoi väpättää ja nenästä kuului pientä niiskutusta. "V-vastalause, yleensä kosittaessa kysytään "Tuletko miehekseni?" pösilö. Vastaukseni siitä huolimatta...on kyllä," sanat alkoivat hukkua kyyneliin ja tämä vaati Edgeworthia riisumaan silmälasinsa pöydälle. Phoenix alkoi nauraa, mutta kyyneleet valuivat hänenkin poskilleen. Hän pompahti pystyyn ja kiersi pöydän ympäri halaamaan tuoretta kihlattuaan ja laski hellän suudelman tämän huulille.
Nurkan takana eräät Trucy Wright ja Apollo Justice olivat piilossa kamerapuhelin kädessään. "Jes, hyvä iskä!" Trucy kuiskasi ja löi kevyesti Apollon hartiaa. Apollon kulmat menivät hämmenyksestä kurttuun, "Eivät ne edes koskeneet juomiinsa..." Niin, ehkä halvan kaakao aika olisi vasta myöhemmin. Hieman kylmänä.